Olen ollut laiha kakarana ja osan ala-astetta. Mutta kun lopetin baletin ja tanssimisen vähäksi aikaa, viidennellä ja kuudennella "kaverini" haukkuivat minua läskiksi. "Onpas sinulle iso perse" jne. Kun tuli kesäloma, aloitin taas tanssin ja kaikki mahdolliset liikuntalajit samaan aikaa; kävin parilla eri tanssikurssilla, rullaluistelin, juoksin jne. Ruoka jäi ihan minimiin ja lopulta lakkasin syömästä. Ja nyt kun muistelen, tein noin 5-vuotiaana aina ruoka-aikaan niin, että sanoin minulla olevan vessahätä ja että syön samalla vessassa. Ruoka meni kuitenkin aina vessanpöntöstä alas. Enempää en muista esim. sanoiko äitini siihen jotain jne.
Kun tuli aika mennä seiska luokalle, olin laihtunut kesän aikana reilusti. Ruokatunnilla en syönyt kuin ehkä vähän näkkileivästä ja kotiin tullessani, kun äiti sanoi ruoan olevan valmis, sanoin syöneeni tosi paljon koulussa.
Painoni tippui 46 kiloon ja olin ja olen noin 170 cm.. Sitä jatkui koko seiska luokan ja jouduin painotarkkailuun koulussa. Viikoittain katottiin paino ja aina kun se näytti yhtä vähän ihkuin innosta. Lupasin itselleni, että en ikinä tule painamaan yli 50 kiloa! Jopa kun söin kotona omenan, niin joka haukun jälkeen piti katsoa peilistä, että isoniko se vatsa vai pysyikö litteänä ja sen jälkeen va´alle. Koska vaaka ei valehtelisi. Sitten sain kehua kavereilta, " että vau, miten olet laihtunut kesän aikana noin paljon, et ole enään läskiperse! " Sanoin vaan, että treeniä, treeniä.
Kun muutin isän luokse kasille, oli yhtä laiha tai laihempi. Muuta kuvaa en löydä, kuin ysiluokan päättäjäisistä, missä mulle tungettiin valkoinen mekko ja samikin pääsee kuvaan mukaan. Kuvasta näkee, että mekko on ihan saatanan iso.
Nyt kun katson kuvaa, niin näyttää ihan helvetin järkyttävältä. Jopa rööki näyttää isolta käsissäni! En pystynyt syömään aamusin, koska jopa puuron hajusta tuli niin ällöttävä haju, että meenasi taju lähteä. Niin ja sellainen unohtu mainita, että kun asuin vielä äidin luona ja se huomasi, että laihduin, niin kerran kun hän osti mulle suklaalevyn ja toi sen huoneeseeni, niin laitoin se pois näkyvistä. En muista, huomasiko hän sen. No, hän laittoi huoneeni oven kiinni ja meni olohuoneeseen. Ei mennyt varmaan kahta minuuttiakaan kun hän tuli takaisin ovet paukkuen ja otti suklaalevyn esiin ja sai raivokohtauksen kun en syönyt sitä ja että kuolen tätä menoa. Muuta en muista.
Noh, kun aamupala ei maistunut, niin yleensä ruokailu venyi iltapäivälle ja sitä myöten iltaan. Vasta opiskelu aikoina rupesin syömään vähän enemmän, koska painonnostelu tuli kuvioihin mukaan ja muutenkin säännöllinen ja monipuolinen treenailu. Halusin kasvattaa lihaksiani ja olin kyllästynyt olemaan luuviulu ja kaikki kommentoi aina, kuinka laiha olin. Se rupesi vituttamaan niin lujaa, että sain niin saonotusti terveellisen elämän takaisin, puhumattakaan ainaisista löysistä housuista.... Sitten tulikin aika mennä inttiin ja kun se loppui ja lääkkeet tuli kuvioihin ja liikunta loppui seinään, niin lihoinkin sen parikymmentä kiloa helposti ja silloin alkoi se ylensyöminen. Myös lääkkeet tai tietty lääke sai himoitsemaan ruokaa niin jumalattomasti, että ei mitään järkeä! Nyt parin vuoden aikana olen ruvennut syömään aika hyvin, että ei tule enään niitä ylensyömisiä niin paljoa. Ja varmaan tässä vuoden sisällä olen pikkuhiljaa nostanut taas liikuntaa enemmän elämääni ja syömään "normaalisti" vaikka jokapäivä tulee kuitenkin mieleen, että jos en syö tuota tai tuota, niin laihdun nopeampaa. Eli kyllä se aina on mukana elämässä.
Olen kuitenkin päässyt helpommalla kuin jotkut muut ja ja onni on ollut matkassa myös. Pahemminkin olisi voinut käydä.... Joten älä leiki ruoan kanssa, se on vakava asia..
Sunnuntaina uutta blogikirjoitusta ja muistakaa tsekata vanhempia juttuja. linkit tulee myöhemmin yläpuolelle. HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti