MYSTEERI ÄÄNI, KUMMITUSKO?

Tämä tapahtui kun asuttiin vielä Porissa omakotitalossa ja oli talvi. Tästä on jo aikaa muutama vuosi, en muista tarkalleen koska. 
Sami oli iltavuorossa ja tulisi kotiin ennen puoltayötä. Oli ilta ja olin tupakalla ulkorappusilla. Muuten olisi ollut pilkkopimeää, vain lumi ja pieni ulkovalo toi pientä valoa pihalle. Vetelin tupakkaa ihan rauhassa ja en muista ajatelleeni mitään ihmeellistä. Tupakka jäi kuitenkin kesken aika nopeaa.. Meidän pihan erotti naapurin pihasta aika iso aita ja pieni pätkä aitaa oli rappusten oikealla puolella, joka yhtyi varasto rakennukseen. Väliin jäi parimetriä pihaa. Aita oli sen verran korkea, että siitä olisi saanut kavuta jonkin aikaa ylös. Naapurin kämpässä ei ollut varsinaisia asukkaita, koska vanha mies asui kerrostalossa jonkin matkan päässä ja hän kävi vain lämmittämässä kämppää. Kämppä oli tullut heille luultavasti perintönä. 
Kuten sanoin, istuin rappusilla ja rööki jäi polttamatta. Kuulin tosi nopeita ja tosi raskaita askelia oikealta puoleltani, missä aita oli. Rappusilta aitaan matka oli ehkä parisen, kolme metriä. Askeleet kuulosti siltä, kuin joku kookas mies olisi juoksut nopeasti lumessa mua kohti. Säikähdin niin pahasti, että ampasin suoraan sisälle ja vessaan. Vessan ja ulko-oven erotti väliovi muista huoneistosta, eli vessa oli eteisessä. Laitoin vessan oven lukkoon, mutta en laittanut valoja päälle ja katkaisija oli muutenkin ulkopuolella. Luulin, että joku oli tullut ryöstämään meijät tai vastaavaa..  Tajusin, että olin jättänyt ulko-oven lukitsematta ja kännykkä oli jäänyt olohuoneeseen. Jonkin ajan kuluttua kun ei kuulunut mitään tulin vessasta pois ja sain ulko-oven lukkoon, kävin hiljaa hakemassa kännykän ja menin takaisin pimeään vessaan. Yritin muistaakseni soittaa Samille, mutta hän ei vastannut. En muista tarkalleen mitä kello oli, olisikohan ollut kymmenen tai vähän yli.. Olin ollut vessassa parikymmentä minuuttia muistaakseni ja pikkuhiljaa avasin vessan oven ja katsoin eteisen ikkunasta ulos. Ikkuna oli kyllä etupihalle, mutta ei rappusten suuntaan, eikä siitä nähnyt sinne, missä erottava aita oli, rappusten oikealle puolelle. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, joten kävin hakemassa kättä pidempää takan vierestä ja menin pihalle. Kaikki näytti samalta ja lunta oli tosiaan maassa paljon. Katsoin sinne, mistä ääni oli tullut, eli rappusten oikealle puolelle, missä aita oli. Mun sydän kirjaimellisesti jätti lyönnit välistä, koska olin satavarma mitä kuulin, mutta lumessa ei näkynyt mitään, se oli ihan sileä, niinkuin ennen tätä koko tapahtunutta. Ei mitään jälkiä, ei edes elukan jälkiä. 
Ajattelin vähän aikaa, että olen tulossa hulluksi ja että kuulin väärin. Mutta tiedän mitä kuulin ja mikään mitä mietein, mistä ääni olisi voinut tulla ei käynyt järkeen. Ja silloin ei satanut lunta. 
Kun Sami tuli töistä kotiin, kerroin mitä tapahtui ja käytiin katsomassa naapurin puolella, mutta jälkiä ei ollut, edes eläimen, lumi oli tasaista silläkin puolella aitaa.
 Kävin muutaman päivän kaikki vaihtoehdot läpi ja loppujenlopuksi sanoin Samille, että en keksi mitään muuta, että olisiko se voinut olla meidän isä, mikä teki tämän..? Isä oli siis kuollut parisen vuotta sitten, en muista tosiaan koska tämä tapahtui, niin en osaa sanoa tarkkoja aikoja. Mutta hänen kuolemn jälkeen me muutettiin omilleen ja tähän taloon.

Muistan vieläkin äänen niin hyvin, että kun ajattelen sitä, niin karvat nousee pystyyn ja tämä tarina on tosi, en ole maustanut tarinaa mitenkään, en muuttanut tapahtumia, enkä liioittele. Eihän tässä olisi muuten järkeä tätä edes kirjoittaa. Ääni kuulosti siltä, kuin jollain olisi ollut raskaat kengät jalassa ja ihan kuin olisi juossut niin lujaa kuin pääsi. HYI helvetti kun sitä ajatteleekin!! 

Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin olisinpa jäänyt rappusille, olisinko silloin saanut tietää mistä se tuli tai mikä ääni se oli? Muistan vain, että silloin oli muuten hiljaista. Mutta refleksit otti vallan ja otin jalat alle. Joten mysteeriski ääni jää...