KIITOSPAITA VETERAANEILLE!

Tämä on minulle erittäin tärkeä aihe, koska kunnioitan veteraaneja aivan saatanasti, ne tekivät sen mitä moni ei tehnyt, eikä tänä päivänä halua tehdä! Ja keksitään ihme selityksiä, koska ei haluta armeijaan ja plaa plaa!! Ja niitä en kunnioita ollenkaan, paitsi ellei ole erittäin painava syy!
Hupparin ostin vuosia sitten kiihdytyskisoista ja se maksoi viiskymppiä, mutta koko summa paidoista meni ja menee edelleenkin lyhentämättömänä veteraaneille!! Anoppini omistaa myös! Joten kiitos siitä. Bikers for veterans löytyy myös facebookista, jos siitä haluaa lisää tietoa. Eikä tämä ole mainos, vaan mulle helvetin henkilökohtainen juttu!! Niitä ei ole helppo saada, mutta kun jaksaa tehdä vähän etsiväntyötä, niin kyllä löytyy. En rupea tässä jaarittelemaan enempää, vaan tämä on lyhyellä viestillä selvä!! HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!!!

 

SE ON VARMAA!!!

Isompi päivitys tulee huomenna! Mutta nyt se on varmaa ja meidän hääpäivä on täten 4.11.2016 perjantai!! Hyvää Samhainta tai tunnetuimmin Halloween tai Pyhäinmiesten päivää!! IIk, nyt täytyy kyllä suoraan myöntää, että jännittää, koska en uskalla kokeilla hääpukuani. Viimeksi kun kokeilin, vetskari ei mennyt kiinni, vaikka luulin olevami laihempi, kuin silloin kun ostin sen ja se oli iso! Ja nyt, kun syön niukemmin viikolla ja viikonloppuisin saa mässäillä enemmän, niin pelkään ettei se mene kiinni!!! Kai kokeilen sitten päivää ennen häitä pukua ja huomaan, että hups ja tungen jonkun verhokankaan tohon yläkropan suojaksi!! En edes tiedä meikeistä, hiuksista, kengistä tai muustakaan vielä mitään. 
Me päätettiin siis, että vihkijä tulee illalla meille ja ihan pienellä porukalla juhlitaan seuraavaan aamuun ja sitten kesällä sukulaisten kanssa Kajaanissa ja sitten ensi vuonna, kun tulee vuosi täyteen pidetään isot juhlat, joihin kaverit mahtuu!! 

Täytyy ihan suoraan sanoa, että ei ole ollut minkäänlaista energiaa suunnitella tulevaa päivää sen tarkemmin, ei nyt, vaan mennään niin, mitä päivä ja ilta tuo tullessaan, eli improlla mennään!! Ja se sopii kuin paremmin, meille kummallekin. Juhlia voi pitää elämässä niin paljon kuin haluaa ja tämä päivä on meidän, ei muiden, ryyppäjäisiä voi pitää muulloinkin. Joten, niin, näillä siis mennään!! JEEE!!  

KIRPPARIT JA OMA KOTI OSA 3

Meidän kämpässä kaikki kamat ei todellakaan ole sitä uusinta uutta, vaan suurin osa on kerätty pikku hiljaa kirppiksiltä, yllätys yllätys. Sieltä löytyy sellaisia tavaroita, millä on enemmän tunnearvoa, kuin yhdelläkään kaupasta ostetulla roinalla. Melkein kaikki heitettiin roskalavalle kun muutettiin, koska ne olivat jo aikansa eläneet, mutta pari juttua tietenkin pidettiin , joilla oli tunne arvoa, mutta nekin ovat saaneet uuden ilmeen. Esimerkiksi valkoinen senkki vai mikä onkaan, on äiti ostanut meille silloin joskus, kun muutettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin, meille lahjaksi, joten tietenkin se kulkee mukana. Se on kuitenkin pikkaisen päivitetty; muuten on vielä valkoinen, mutta päältä se on musta, näin se sopii paremmin sisustukseen. Olette sen varmaan kuvista nähneetkin, sen päällä on iso ruusu taulu makuhuoneessa. Sitten pari toodella vanhaa puupöytää ei raaskittu roskiin laittaa ja ne ei sopineet uuteen kotiin, joten ne odottaa varastossa käyttöään. Rakastan kaikkea vanhaa ja antiikkia, joilla on joskus ollut jollekin merkitys ja tarina ja ne ovat sen takia kiehtovia esineitä. Myöskään kunto ei ole mulle se tärkein juttu, vaan se, että sen voi ottaa käyttöön kunnioittaen esineen historiaa. Valitettavasti kotimme on sen verran pieni, että kaikkea ei esille saa, joten varastoa koristellen seuraavaan kertaan! 

Joten ei ole yllätys, että me metsästetään kaikkea vanhaa tai vanhan näköistä meidän kotiimme, varsinkin silloin kun muutettiin, niin siinä meni se yli vuosi, kun pikkuhiljaa löydettiin kirppiksiltä tavaroita. Vieläkin tekisi mieli katsoa jotain sisustus juttuja, mutta kiintiö on niin täynnä, että kohta tämä koti muuttu varastoksi!!  Mutta eiköhän sisutus jutut ole siinä. Nyt olen tyytyväinen. Ja voihan aina järjestystä muutta vanhoillakin esineillä, ei se aina uutta tarvitse! Muutenkin niiden pitää kestää kovaakin käyttöä, koska kaksi ihanaa rasavilliä on meille siunaantunut! ( Kissat )
Kuvia on ollut ennenkin meidän kodista, mutta nyt lähemmin ja ainoastaan kirppis löydöistä ja mihin ne ovat päätyneet!! Jospa joku saisi inspiraation niinkuin minäkin silloin!

Tässä kuvassa kaikki paitsi muutama ylähyllyn kissa ja kirjat sekä tonttu ja lamppu ovat kirppiksiltä. Koristaa keittiön hyllyä!

Tässä punainen verho on kirpulta, mutta se saa koristaa nyt hyllyjen tehosteena

Tässä kissoille haettu käytetyt kerros-sängyn raput

Tämä upea kruunu on haettu Porin kirpulta ja siihen saa kynttilöitä, muistaakseni jonkun tekemä vieläpä. Aivan ihana. Koristaa ruokapöydän yläpuolella. Sekä taustalla toinen punainen verhokangas ripustettu seinälle!

Tässä Kuu ja Aurinko kynttiläkoristeet haettu käytettynä ruokapöydällä olohuoneessa

Tässä kaikki kirpuilta! Itse vaan taulun reunukset laitettu mustalla kontaktilla.

Tässä toinen puolisko.

Tämä seinä vielä keskeneräinen ja "ikkunaluukut" ovat oikeasti hyllyjä! Mutta nuo kynttilän pitkät seinäjalat tosiaan kirpulta. Olohuoneessa

Hattu ja vanha laukku. Laukku on hyvä roina varasto ulko-oven vieressä ja hattu koristaa tällä hetkellä vessan ovessa!

Makkarissa tässä lipaston päällä kaikki paitsi lamppu ovat kirppiksiltä!!

Olohuoneen lipastoa koristaa violetit, mitä onkaan ja taas kerran kynttilän jalat. Tosiaan jos joku ei tajunnut niin tykkään kynttilän jaloista ja kruunuista sisustuksessa.

Tässä hyllyjen päällä ilmaiseksi haettu raapimispuu..









 

ISOT ON MURHEET..

En yleensä tee; mitä muut ensin, niin minä perässä, mutta nyt ajattelin kokeilla kun on muutenkin mun tyyliäni lähellä tämä " cut crease " tyyli ( kirjotinkohan oikein? ) En käyttänyt mitään teippiä enkä muutakaan ohutta sivellintä ( kuva alhaalla ) vaan mutu tuntumalla mentiin. Ajattelin ensin laittaa meikistä kuvaa, miten se onnistui käyttämättä mitään jippos konsteja ja ihan toinen aihekin oli mielessä, mutta sitten tuli mieleen, kun kauneudesta nyt sivutaan, niin perehdytään siihen toiselta kantilta. 

Mua ei ole liiemmin haitannut tämä, mutta mitä enemmän on kiinostunut meikistä tässä myöhemmällä iällä, niin se on ruvennut häiritsemään entistä enemmän. Ikäkin varmaan tekee osansa. Eli mun oikea silmä tai kulma ja luomi on painunut alas. Tiedetään, että toinen puoli on aina erinlainen, mutta tämä on häiritsevää sorttia ja ärsyttävää! Toisen puolen pystyy meikkaamaan aina miten haluan ja vähemmällä ajalla, mutta kun toinen, oikea puoli on kyseessä, se on yhtä helvettiä! Niinkuin tiiätte, että mun perus- ja juhlameikkiin ja kaikkiin meikkiin kuuluu " se viuhka " eye linerillä ja yritän tehdä niistä edes suhtkoht siistin ja samanlaiset, mutta se on ihan mahotonta tehdä edes sinne päin. Joskus on kyllä ihan kiva mennä vähemmällä meikillä ja silloin se olikin helppoa, kun oli ripsien pidennykset ( nyt taukoa ) ja nyt kun käytän ja opettelen käyttämään tekoripsiä, niin pitää vähän laittaa lineriä, ettei rajat näy ja näyttää edes suht siistiltä, niin se on ihan mahottomuus laittaa vaan vähän rajauksia jne. Ja mulla on niin vaaleat ja lyhyet omat ripset, että pakko jotain käyttää, muuten kokonaisuus kärsii..  Mutta miksi ei voi laittaa vaan ihan ohuet viivat tai sitten vain luomiväriä?  No sen takia juuri, että toisessa silmässä se näyttää ihan hirveältä ja suttuiselta ja pienillä rajauksilla silmä menee entistä enemmän kurttuun tai siltä se siis näyttää. Ja jos teen pikku tarkkaa työtä ja välillä kiva kokeilla " siistin " näköisiä värejä ja rajauksia, toisessa silmässä se näyttää hienolta, mutta oikeassa silmässä suttuiselta. Sen takia tyydyn tekemään aina paksut ja korkeat rajaukset ja yleensä vielä tummaa luomiväriä, että näyttäisi kummatkin silmät ja meikki samantyyppiseltä, eikä vaan sutulta. Luomiväri menee myös melkein kulmakarvoihin asti ainakin oikeassa silmässä, ensinnäkin se avaa toista silmää, eikä ero ole niin merkittävä ja toinen, ettei rajuksien kauhea ero näy. 
Joten tämä " cut crease " meikki näyttää silmän erot erittäin hyvin; hienon näköinen meikki ja siisti, mutta en tiedä kehtaako sitä lähteä mihinkään missi kisoihin näin, koska toisessa silmässä se näyttää sutulta. Joten yleensä teen meikit vaan vapaalla kädellä, koska tarkkaa työtä on täten ihan turha yrittää...  Ja tosiaan silloin kun oli pidennykset ( aion todellakin ottaa takaisin kun ehtii ) ei aina tarvinnut laittaa mitään muuta kuin kulmakarvat ojennukseen ja silloin meikkaaminen olikin enemmän harrastus kuin pakko. Nyt taas se on enemmänkin pakko. Halusin kokeilla tekoripsiä ( sen takia pidän taukoa pidennyksistä ) miltä ne näyttää ja onko ne niin helpot kuin väitetään ja okei, tuohan se erinlaisen ulottuvuuden silmiin kyllä. Ja noi KISSin ripset ja liima on kyllä parhautta, eikä tarvitse edes leikellä kun on sopivat. Mutta sitten siitä rupesi tulemaan pakko pullaa, tosiaan kun on olemattomat ripset. Paljon on mutta lyhyet ja kun laittaa ripsiväriä niin kaikki on luomella!! Ja varsinkin oikean puolen luomella vielä enemmän. 

Joo pienet on murheet, mutta välillä näinkin ja ei se tarkoita sitä, ettei siitä olisi mittavaa harmia jokapäiväisessä elämässä ja tunnelman latistaja.  Se vie niin pirusti vaan aikaa ja jos varsinkin olet väsynyt niin näkyy entistä enemmän. Illalla kun pesee meikit pois, niin eroa ei oikeastaan huomaa, joten se on kaikki tai ei mitään toisin sanoen.. Joten alhaalla kuvia ja toi " cut " hommeli on tehty violetilla ja tolla tavallisella siveltimellä vai mikä helevetti sen nimi nyt sitten onkaan! Käytän tota violettia oikeastaan aina! 

Ja on siinä toinenkin kuin pelkästään kosmeettinen haitta, meenaan näytän aina vihaiselta, jopa Samikin kysyy kun hän puhuu ja kuuntelen ja katson päin niin, että vaivaako jokin kun oot ton näköinen.. Just. Eikä ole ainoa, joka luulee, että olen vihainen. Ottaa se kyllä päähän ja jos en vihainen niin väsynyt jne.. Vittu! HUOM; kuvia ei muokattu mitenkään!! Kahdessa kuvassa ainoastaan valoa muutettu, muuten muokaamattomia ja muissa ei edes sitäkään!!
 
Toivottavasti ei ollut hirveän sekava teksti näin maanantaina!! Huomenna lisää!!! 
Hyvää alkanutta viikkoa tai lomaa!!

MÖKKEILYÄ

Jep, eli reuma jutut saa jäädä seuraavaan kertaan, huomiseen tai lauantaihin.  Ei tunnu tähän sopivalta. Eli, mökillä ollaan oltu jo hyvän tovi ja juuri sellainen kuin olla pitää.. ei mitään turhaa prameilua ja täysi kuu. Ainakin siltä se näyttää ja iso möllykkä onkin. Pieni porukka meitä on.. kolme, mutta ei se määrä vaan se laatu..

Kyllähän tästä nauttii, vaikka ulkohuussi sydäntylytyksiä tuokin ( elukat ) mutta järki käteen meiningillä mennään. Onhan se kiva olla välillä jossain muualla kuin kotona aina vaan, mutta olen enemmänkin koti-ihmisiä. En ole kertaakaan edes ulkomaille asti päässyt, eli kotikissaksi voisi kutsua kyllä ja kun mieskin on samantyyppinen niin....

Tuli vaan mieleen että mikähän mahtaa olla teidän sellainen ammatti, mihin olette jollain tapaa halunnut, vaikka siitä olisi glamour kaukana ja ehkä järkikin? En tiedä mistä tämä on lähtöisin, mutta mulla on ollut ihan ala-asteelta lähtien stripparin työ sellainen.. Turha kysyä, fantasiat kullakin ja jos vartalo antaisi myöten , niin kuka tietää... heh....  ja mitä vikaa siinä sitä paitsi on.. joo antaa yhteiskunnan luoda omat normit, mutta ottaa huomioon, että yhteiskunta ollaan me ja me asetetaan rajat, mikä on " sopivaa " ja mikä ei. Enkä ymmärrä miksi ihmisillä on elämisen suhteen vieläkin niin tiukat säännöt, myös toisia varten.... kai se sitten antaa jonkinlaista turvaa en tiedä.. kuvan lisään huomenna kun tabletilla kirjoittelen, mutta hyvää torstaita kaikille.. mä kuittaan!

Tässä ihan helvetin iso kuollut ampiaisen pesä! löyty veneestä!

TOIVUTTU SEURAAVAAN ERÄÄN ASTI..

Noniin, ihanaa päästä taas kirjottamaan! Tosiaan olin parisen viikkoa flunssassa ja haluan kirjoittaa terveenä, että tietää mitä tekee! Paitsi ihmeellisesti viimeviikonloppuna tuli ihmeparantuminen ja taas seuraavalla viikolla kummasti olo huononi... Joo mutta näin se joskus menee. En tiedä onko nyttenkään kaikki höyryt päässä, pääsi loppumaan lääkkeet viime yönä ja huomasin liian myöhään, joten en nukkunut taaskaan silmäystäkään. 
Huomenna pitäisi lähteä siis Poriin päin ja kaverin mökille, kun Samillakin on vielä lomasta viikko pitämättä. Päivitys, mikä piti olla ennen tätä hiljaiseloa, olisi ollut viime viikonlopusta ja miksi se oli mulle tärkeä ja ei stressaava. Joten teen sen nyt!
Mulla on ollut jotenkin aina vaikea tutustua uusiin ihmisiin, vaikka hetkellisesti se ei näytä siltä. Mutta mitä useammin pitäisi nähdä ja tutustua lähemmin jne. ei ole mulle luontaista. Jopa vieläkin vanhoja kavereita voi olla vaikea nähdä, vaikka syy ei ole missään nimessä heidän, musta tulee vaan automaattisesti sulkeutuneempi. Niin se on muistaakseni aina ollut. Eli mitä lähemmin pitäisi olla ja rupatella ja viettää aikaa kahestaan ei oo enään mun juttu. Kyllä mietin useamminkin, että pitäisikö vaan kestää ja nähdä ja rupatella kavereille enemmän, mutta sitten se jää ajatuksen tasolle. Eli muhun on todella vaikea tutustua lähemmin. Enkä aio muuttaa sitä, koska se en ole minä. En vaan tykkää jutella itsestäni kasvokkain, joten mitä jää?? Kuunnella kyllä osaan, mutta pidemmän päälle?
Tässä kahdentoista vuoden aikana olen kuitenkin tutustunut ( tietenkin! ) Samin porukoihin ja jotenkin heistä on sitten tullut ehkä ne läheisemmät ystävät.. Ne ei ainakaan pääse mua pakoon!! Heh.. 
Joten oltiin sovittu viikkoa aikasempaa, että he tulevat siis Porista tänne Tampereelle päin ja viettämään aikaa ja juomaan ja rentoutumaan, ilman suunnitelmia, mistä minä tykkään, ilman suunnitelmia, vaan rentoutumista ja hyvää seuraa ja siitä eteenpäin... kuka tietää. Varsinkin jos musta ja Samin äitistä on kyse.. Sen takia meillä on hauskaa, ollaan samantyyppisiä luonteelta ja vaatemaulta, voidaan lainailla vaatteita ja meikata yhdessä ja jutella henkeviä tai sitten jotain ihan tyhmiä. On meillä ollut ylä- ja alamäet, mutta ne opettaa ihmisestä aika paljon, ei ole tasaisia polkuja, ne on tylsiä!! Joten luvan kanssa viimeviikonlopusta pari kuvaa tänne laitan, joten saa vähän mielikuvaa meistä.. 
Jaa muutenkin en tiedä mitä siitä olisi tullut, jos olisin edes vähänkään flunssaisena alkanu kirjottelemaan, koska en tiedä onko muilla samaa, mutta musta tulee ihan helvetin pahan tuulinen, jos vähänkään flunssaa, mitä ei ole kovinkaan usein. Puhutaan vuosista, yhtä pöpöä lukuun ottamatta. Joten jutut olisi ollut varmaan myös sen tyylisiä, että...... Siinä siis suurin syy. Huomenna taas päivitystä, ajattelin ensin, että en ehkä tästä kirjoita, mutta se on vaikuttanut mun elämään toiseksi suuriten, joka on muovannut mun elämää vähän varovaisemmaksi ja säikähdys oli aikast suuri, joten reuma..

Ja siis nämä kuvat ei oo mitään vakavasti otettavia poseerauksia!! Ainakaan muutamien lasillisten jälkeen!

HEISSAN!

Niinkuin näkyy, paljon ei ole päivitystä tullut. Yritän huomenna jaksaa, mutta älkää ihmetelkö jos ei tule, olen meenaan kipeenä ja pää jomottaa kuin helvetistä!  Joten yritän parannella itteni mahollisimman pian taas kuntoon!!! Toivottavasti teillä on viikko alkanut paremmin!!!!

SUN TYYLI!!

huomisen päivitys tulee nyt. Minkälaista tyyliä SINÄ edustat?! Jos et osaa kuvailla, ei se mitään, mulle saa lähettää myös kuvia! facebookkiin, twitteriin, instaan, tai tänne!! mitä mieltä olette; gootti ja metallikulttuurin/ tyylistä! mistä ne erottaa, pitääkö ne erottaa vai yhdistää!!!?? MIKÄ SINÄ OLET JA MITÄ MIELTÄ???? Ja mitä mieltä olette kategorioimisesta??

 

MINÄ ihan ite jatkuu

Jos multa kysyttäisiin millainen persoona olen, tai mun läheisiltä, tulisi luultavasti hiljainen hetki, niinkuin multakin. Tuntuu että mulla on tasan kaksi persoonaa. Osaan nykyään olla hetkessä ja nauttia siitä, ainakin minuutin verran.. ei mutta siihen pitää opetella. Rakastan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Olen pohtija sen monella merkityksellä, mietin asioita paljon syvemmin kuin suurin osa. Se on yksi syy myös miksi vatvon pieniä asioita kauan ja ne vaivaavat. Siitäkin olen osittain oppinut irtautumaan, koska se on yksi iso syy miksi ahdistun helposti. Pidän miettimisestä jos niin voi sanoa. Pohdin yleensä asioita kahdelta eri kantilta ja sitten mietin mitä mieltä itse olen asiasta. Oli se oikeestaan mikä vaan. Olen vakava tilanteen vaatiessa. Mutta osaan myös olla lapsenmielinen, kiitos isän geenien ja olen myös huoleeton. Tiedän, että nämä kaksi puolta ei voi kävellä käsi kädessä, sen takia se on jotenkin ihmeellistä. Eli mua ei voi kuvailla vain yhdellä sanalla. Osaan myös vakavan asian sattuessa lohduttaa ja keksiä asioista aina valoisamman puolen. Ei elämä kuitenkaan niin vakavaa voi olla. Ei sitä muuten kestä. Sen tiedän. Joten kai mulla on hyvä tilanne taju. Sitä kai se sitten on. Olen sponttaani, mutta en kuitenkaan. Rakastan nykyään olla ihmisten keskipisteenä ( kiitos lääkkeiden ), sellainen ennen olin, kun sairastuin. Ja olen taas. Taas toisaalta olen hiljainen ja.. okei, tätä voi jatkaa ikuisuuden. Niinkuin kissa ja hiirileikki. Eli tajusitte varmaan idean.