TOIVUTTU SEURAAVAAN ERÄÄN ASTI..

Noniin, ihanaa päästä taas kirjottamaan! Tosiaan olin parisen viikkoa flunssassa ja haluan kirjoittaa terveenä, että tietää mitä tekee! Paitsi ihmeellisesti viimeviikonloppuna tuli ihmeparantuminen ja taas seuraavalla viikolla kummasti olo huononi... Joo mutta näin se joskus menee. En tiedä onko nyttenkään kaikki höyryt päässä, pääsi loppumaan lääkkeet viime yönä ja huomasin liian myöhään, joten en nukkunut taaskaan silmäystäkään. 
Huomenna pitäisi lähteä siis Poriin päin ja kaverin mökille, kun Samillakin on vielä lomasta viikko pitämättä. Päivitys, mikä piti olla ennen tätä hiljaiseloa, olisi ollut viime viikonlopusta ja miksi se oli mulle tärkeä ja ei stressaava. Joten teen sen nyt!
Mulla on ollut jotenkin aina vaikea tutustua uusiin ihmisiin, vaikka hetkellisesti se ei näytä siltä. Mutta mitä useammin pitäisi nähdä ja tutustua lähemmin jne. ei ole mulle luontaista. Jopa vieläkin vanhoja kavereita voi olla vaikea nähdä, vaikka syy ei ole missään nimessä heidän, musta tulee vaan automaattisesti sulkeutuneempi. Niin se on muistaakseni aina ollut. Eli mitä lähemmin pitäisi olla ja rupatella ja viettää aikaa kahestaan ei oo enään mun juttu. Kyllä mietin useamminkin, että pitäisikö vaan kestää ja nähdä ja rupatella kavereille enemmän, mutta sitten se jää ajatuksen tasolle. Eli muhun on todella vaikea tutustua lähemmin. Enkä aio muuttaa sitä, koska se en ole minä. En vaan tykkää jutella itsestäni kasvokkain, joten mitä jää?? Kuunnella kyllä osaan, mutta pidemmän päälle?
Tässä kahdentoista vuoden aikana olen kuitenkin tutustunut ( tietenkin! ) Samin porukoihin ja jotenkin heistä on sitten tullut ehkä ne läheisemmät ystävät.. Ne ei ainakaan pääse mua pakoon!! Heh.. 
Joten oltiin sovittu viikkoa aikasempaa, että he tulevat siis Porista tänne Tampereelle päin ja viettämään aikaa ja juomaan ja rentoutumaan, ilman suunnitelmia, mistä minä tykkään, ilman suunnitelmia, vaan rentoutumista ja hyvää seuraa ja siitä eteenpäin... kuka tietää. Varsinkin jos musta ja Samin äitistä on kyse.. Sen takia meillä on hauskaa, ollaan samantyyppisiä luonteelta ja vaatemaulta, voidaan lainailla vaatteita ja meikata yhdessä ja jutella henkeviä tai sitten jotain ihan tyhmiä. On meillä ollut ylä- ja alamäet, mutta ne opettaa ihmisestä aika paljon, ei ole tasaisia polkuja, ne on tylsiä!! Joten luvan kanssa viimeviikonlopusta pari kuvaa tänne laitan, joten saa vähän mielikuvaa meistä.. 
Jaa muutenkin en tiedä mitä siitä olisi tullut, jos olisin edes vähänkään flunssaisena alkanu kirjottelemaan, koska en tiedä onko muilla samaa, mutta musta tulee ihan helvetin pahan tuulinen, jos vähänkään flunssaa, mitä ei ole kovinkaan usein. Puhutaan vuosista, yhtä pöpöä lukuun ottamatta. Joten jutut olisi ollut varmaan myös sen tyylisiä, että...... Siinä siis suurin syy. Huomenna taas päivitystä, ajattelin ensin, että en ehkä tästä kirjoita, mutta se on vaikuttanut mun elämään toiseksi suuriten, joka on muovannut mun elämää vähän varovaisemmaksi ja säikähdys oli aikast suuri, joten reuma..

Ja siis nämä kuvat ei oo mitään vakavasti otettavia poseerauksia!! Ainakaan muutamien lasillisten jälkeen!