UNET..... JOTAIN SUURTA VAI SATTUMAA....

Mää olen aina nähnyt unia ja muistan ihan lapsesta asti unet joita näin. Muistan, miten lapsena treenasin, ennenkuin menin nukkumaan, että sanoisin unessani, että " tämä on unta " ja muuttaisin unen kulkua haluamaani suuntaan. Aikaa siinä meni, mutta muistan ensimmäisen kerran kun onnistuin, olin juuri ja juuri ala-asteella.  Unet ovat myös aina olleet värillisiä ja tärkeitä mulle. On niin fantasiaa kuin tosielämään pohjautuvia. Suurin osa unistani ovat nykyään painajaisia ja joskus toivon, että en unia muistaisi olenkaan. Unet joita nykyään nään ovat niin todentuntuisia, että ne voivat pysäyttää päiviksi ja niiden miettimättä yrittäminen on turhaa. Muutaman vuoden, oikeastaan siitä asti, kun isäni kuoli, unet ovat olleet samantapaisia ja toistuvia. 

Onhan se kuluttavaa, mutta kun miettii tarkemmin, niin haluaisinko olla ilman unia.....? Painajaisia tai ei, niin mun mielestä unet ovat muokanneet musta sellaisen mikä olen tänä päivänäkin. Silloin kun on hyviä päiviä ja öitä, niin unet voivat olla todella voimaannuttavia ja mitä mielikuvituksellisimpia, voisi vaikka sanoa, että ne on muokannut mun mielestä vahvan ja pystyn punnitsemaan elämän eri tilanteita monelta kannalta ja tekemään joka päivästä erinlaisen.
 Onko mielikuvitus tullut lapsena yksin leikkimisestä, lukemisesta vai juurikin unista, vai näiden kaiken summasta, en tiedä, mutta mielikuvitus on mulle kaikki kaikessa. Joka päivässä on jotain taikaa ja tämän takia viihdyn hyvin juurikin yksinäni. Olenko unien takia varovainen ja punnitsevainen ihmisien suhteen, pystynkö ottamaan erinlaiset, yllättävät tilanteet vastaan paremmin unien ja mielikuvituksen takia.. Mietinkö usein, miten maailma on saanut alkunsa, miltä maapallo näyttää ytimestä, onko tuolla jossain jotain meitä isompaa.. miten kaikki toimii.. Onko syy monipuolisten unien, joka laittaa mielen tekemään töitä enemmän ja enemmän. Onko painajaiset trauman aiheuttamaa vai niinkö mieli yrittää päästellä höyryjä ulos. onko niillä jokin syvempi tarkoitus.. huutaako mieli taukoa, vai onko ne vain merkityksettömiä kuvia mielen sopukoista, sen tarkempaa lokerointia... en tiedä, enkä tiedä välitänkö edes- Ne pitää mun mielen jollakin lailla kasassa ja kai se on pääasia.... Painajaisia tai ei, en haluaisi olla ilman unia, se vasta painajainen olisikin. mutta kyllä syvempi mielikin tarvitsee joskus lepoa, myös unista.

Onko muut miettineet unien merkitystä elämässä, vai onko se vain yö muiden joukossa; nukutaan, noustaan ylös, juodaan kahvit ja lähdetään tarpomaan päivää eteenpäin, jolloin pääsee taas nukkumaan ja toistamaan samaa kaavaa.  Vai onko yö mahdollisuuksien linna mielelle, jolloin pääsee toteuttamaan itseään ja unelmiaan ihan uudella tasolla, olla jotain muuta tai parempi versio itsestään. Onko unet ja yö meidän mahdollisuus vasta herätä ja elää elämää. Onko se se oikea todellisuus, meidän elämän kirja, joka kirjoittaa itse itseään joka kerta enemmän ja joka kerta erilailla.  Mun mielestä, minä opin itsestäni aina enemmän juuri unien kautta ja pääsen olemaan oma itseni se on sataprosenttisesti minä!! Oli se painajainen tai ei. Mulle unista tulee mun suunnitelmat seuraavaa päivää varten ja siten tiedän miten toteuttaa itseäni, aina se ei onnistu, mutta yritys on aina kovempi. Ne antaa mun suunnan aina etiäpäin ja auttaa jaksamaan, se on mun terapiani. Ei tiedä mitä seuraavan kerran unet tuo tullessaan, ne suunnittelee mun päivän aina eteenpäin. Näin minä suunnittelen. Miten sinä?  On ihanaa unelmoida ja olla mielikuvituksellinen olento! Jonkun mielestä ehkä lapsellista, muitta olkoon, mun elämä, mun huvit, mun suunnitelmat!!! Ei se, elämä ole ehkä niin vakavaa.... Me se päätetään ja me se eletään!!